Get all 4 Lirpo releases available on Bandcamp and save 35%.
Includes unlimited streaming via the free Bandcamp app, plus high-quality downloads of Pimeys katsoo takaisin, Demot 2019-2020, Vuohi, and Keksi itsesi joka päivä uudestaan.
1. |
Tiet
01:49
|
|
||
|
No onhan minulle naurettu
Selän takana ja suoraan
Ja nauretaan vastedeskin
Mutta tuskin se mitään auttaa
Kun en minä muutu kuitenkaan
Ja vaikka muuttuisinkin
Ei sekään teitä auta
Kaikki me olemme ansassa
Samassa vuotavassa veneessä
Ja lopulta kaikki tiet vievät samaan paikkaan
Samaan multaan tekin minun seurakseni päädytte
Lopulta kaikki tiet vievät samaan paikkaan
Kaikki luulevat olevansa
Jotain uutta ja erilaista
Kauniita ja rohkeita
Syntyneitä voittamaan
Mutta vain yksi voi voittaa
Eikä hänkään kovin kauaa
Pääse voittoansa juhlimaan
Kunniastaan nauttimaan
Lopussa häviää kuitenkin
Lopulta kaikki tiet vievät samaan paikkaan
Elämä on lyhyt valaistu polku pimeydestä pimeyteen
Lopulta kaikki tiet vievät samaan paikkaan
|
||||
2. |
Persereikäblues
05:53
|
|
||
|
Nuorena tein ryöstön
Jouduin vankilaan
En silloin vielä tiennyt mikä siellä oottaakaan
Nyt mull on persereikäblues
Mulla on persereikäblues
Etkä sä tiedä mitä se tarkoittaa ennen kuin sua on pantu perseeseen
Naapurisellin Arska
Oli hirmuinen karpaasi
Hauikset kuin tykinkuulat
Kyrpä niin kuin mörssäri
Arska teki säännöt
Nyt on selvät sävelet
Nyt sä oot mun tyttöystävä
Halusit tai et
Vapaus koitti viimein, luulin enää ei tarvis kärsiä
Mutta Arska vapautuikin samana päivänä
Ja taas on persereikäblues
Ikuinen persereikäblues
Etkä sä tiedä mitä se tarkoittaa ennen kuin sua on pantu perseeseen
|
||||
3. |
Simo Häyhä muistelee
02:43
|
|
||
|
Olin maanviljelijän poika
Tavallinen mies
Kun talvisota tuli, minut kutsuttiin rintamalle
Tein sen mitä katsoin velvollisuudekseni
Minusta koulutettiin tarkka-ampuja
Olin hyvä siinä hommassa
En minä ihmisten tappamisesta pitänyt
Se oli vain minun työni silloin
En minä sitä kadu, mutta en minä ylpeäkään siitä ole
Kaikki uusnatsit ja fasistit
Jotka nykyään palvovat minua
Voitte haistaa minun puolestani vitut
Suurin osa teistä ei ole edes käynyt inttiä
Olette täysiä pellejä ja pilaatte Suomen maineen
Minun nimelläni ette enää ratsasta!
Saatanan paskahousut, häpeän teidän puolestanne
Haavoituin rintamalla
Olin lähellä kuolemaa, mutta selvisin
Talvisodan jälkeen jatkoin maanviljelijänä
Viljelin kotitilaani niin kauan kuin voimat riittivät
Kun olin 95-vuotias, haastattelija kysyi minulta, tunnenko omantunnontuskia ampumisistani
Minä vastasin: Tein sen, mitä käskettiin, niin hyvin kuin osasin.
Ei sota kivaa ollut
Se oli yhtä helvettiä
Täytin vain velvollisuuteni, jotta Suomi pysyisi itsenäisenä
|
||||
4. |
Ristiinnaulitseminen
04:25
|
|
||
|
Kahdeskymmenesneljäs päivä helmikuuta Lirpo luki Helsingin Sanomia ja törmäsi artikkeliin, jonka aiheena olivat rikoksiin syyllistyneet maahanmuuttajat, sekä heidän mahdolliset mielenterveysongelmansa, traumaattiset kokemuksensa ja muut syyt, jotka ovat mahdollisesti vaikuttaneet rikosten tekemiseen. Se sai Lirpon pohtimaan maahanmuuttoa ja siihen liittyviä ongelmia.
Perussuomalaiset nuoret ovat ottaneet sellaisen kannan, että suomalaisia eivät voi olla muut kuin valkoihoiset kantasuomalaiset, joilla on pitkät sukujuuret Suomessa. Eli esimerkiksi Afrikasta pikkulapsena Suomeen adoptoitu aikuinen ei olisi suomalainen, vaikka hänen äidinkielensä olisi suomi ja ainoa kulttuuri, jonka keskellä hän on koskaan elänyt, olisi suomalainen kulttuuri. Lirpon mielestä aika omituinen mielipide, mutta sellaisiahan persuilla, varsinkin niiden nuorisojärjestöllä, tapaa olla.
Tanskassa on päätetty eristää rikoksia tehneet maahanmuuttajat Lindholmin saarelle. Vankilatuomionsa loppuun suorittamisen jälkeen heidät kärrättäisiin saarelle, jossa heillä ei olisi mitään järkevää tekemistä, ja siellä he lusisivat kuolemaansa saakka. Tämäkin on Lirpon mielestä aika omituinen ratkaisu.
Lirpo mietti hetken, ja keksi sitten ratkaisun, joka miellyttäisi kaikkia osapuolia. Leipää ja sirkushuveja, niillä kansa on ennenkin pidetty tyytyväisenä.
Ensinnäkin Suomeen palautettaisiin kuolemantuomio ja kidutus mahdollisiksi rangaistuksiksi rikoslakiin kirjattaviksi.
Toimittaisiin niin, että aina kun jonkun maahanmuuttajan tekemä rikos ylittäisi uutiskynnyksen, niin järjestettäisiin kansanäänestys siitä, annetaanko kyseiselle maahanmuuttajalle kuolemantuomio. Mikäli kansan syvien rivien päätös olisi kielteinen, kyseinen maahanmuuttaja vain lähetettäisiin Tanskaan, jossa hän sitten joutuisi saarelle. Mikäli päätös olisi myönteinen, eli kuolemantuomiota kannattava, se pantaisiin toimeen mahdollisimman viihdyttävällä tavalla. Kaikki sen vaiheet toki televisioitaisiin, jottei syvien rivien tarvitsisi matkustaa Helsinkiin katsomaan toimitusta paikan päällä. Toimitus tapahtuisi Helsingissä Senaatintorilla. Ensin rikollista kidutettaisiin kolme päivää ja yötä. Jos hän olisi vielä tämän jälkeen hengissä, hänet ristiinnaulittaisiin keskellä Senaatintoria. Siinä hän sitten saisi roikkua ristillä kunnes henki hänestä jättäisi. Sen jälkeen vielä ruumiin pää leikattaisiin irti ja laitettaisiin kepin nokkaan mätänemään varoituksena muille.
Tämä nerokas ratkaisu toisi runsaasti lisää katsojia ja mainostuloja sille TV-kanavalle, joka saisi esittää teloitukset ja niitä edeltävät kidutukset suorana lähetyksenä. Lisäksi se saisi kansan syvät rivit tyytyväisiksi. Varmasti perussuomalaiset nuoretkin olisivat mielissään. Hallitus saisi vapaasti leikata eläkkeitä, opintotukia ja muuta sosiaaliturvaa, kun kansan huomio olisi rikoksia tehneiden maahanmuuttajien teloituksissa. Kaikki osapuolet olisivat siis tyytyväisiä. Näin Lirpo sen näkee, ja näin on hyvä.
|
||||
5. |
|
|||
|
Taas on se päivä vuodesta
Neljästoista helmikuuta
Keskellä kylmintä talvea
Juuri kun oli selvitty joulusta
Pitäisi lähettää kortteja
Pitäisi antaa lahjoja
Pitäisi maalata seinät vaaleanpunaisiksi
Pitäisi antaa ja saada rakkautta, rakkautta, rakkautta
Kyllä minäkin haluaisin vain rakastaa
Mutta minä olen se mikä minä olen
Raskas matka jatkuu taas
Linnut kiitävät hopeisella taivaalla
Kellon viisari siirtyy eteenpäin
Onko ihmisen mahdollista muuttua
|
||||
6. |
|
|||
|
Makkaratehtaan ullakolla
Pölyn ja raatojen seassa
Tämä on nyt sinun kotisi
Pimeyden keskellä, ikkunat naulattu kiinni
Vain yksi tie ulos
Äläpä siis pelkää
Tartu hetkeen ja tee se
Mistä olet unelmoinut
Lopullinen rauha, ei paineita, ei stressiä
Ei kiirettä mihinkään
Makkaratehtaan ullakolla
Vapaan maailman kuolleessa kulmassa
Tämä on sinun kohtalosi, jos kohtalosta voidaan ylipäätään puhua
Näin sinulle kävi, kai sitä voi kohtaloksi sanoa
|
||||
7. |
|
|||
|
Kun baari menee kiinni ei viinaa ole juotu vielä läheskään tarpeeksi. Siispä suunnataan kohti jatkopaikkaa ja sellainen lähistöltä löytyykin, huonokuntoinen iäkäs omakotitalo jossa riittää tilaa rellestää. Talon viinakätköt kaivetaan esiin ja lääkekaappi avataan. Lisää viinaa ja Tenoxeja, Xanoreita ja muita herkkuja. Kyllä siinä kelpaa komian pojan suutansa maiskutella.
Kun kaikki muut ovat lähteneet tai sammuneet, jäljellä ovat enää talon isäntä, turpea nelikymppinen Reiska, ja hänen mielitiettynsä Riitta, parikymppinen opiskelijatyttö. Reiska työntää litisevän kielensä Riitan suuhun ja siitä Riitta ymmärtää, että nyt olisi sitten se hetki illasta kun täyttymys yritetään saavuttaa. Vaatteet katoavat päältä ja päädytään Reiskan sohvalle.
Reiska jyystää ja jyystää. Riitta yrittää äännähdellä samaan tapaan kuin pornoleffoissa, vaikka nukuttaa. Puolen tunnin jälkeen pariskunta luovuttaa; kumpikaan ei saanut orgasmia tänä iltana. Yhden kokemuksen lisää he sentään saivat, vihkoon kirjattavaksi. Uusi päänahka, uusi viilto pöydän reunassa, uusi rasti ruutuun.
Aamulla Reiska herää ensimmäisenä. Riitta on kadonnut, mutta onneksi Reiskan ryyppykaveri Arska, joka oli sammunut ensimmäisten joukossa vaatekomeroon, herää ja korkkaa kossupullon saman tien. Päivä jatkuu riemukkaissa merkeissä. Iltapäivällä Reiska ja Arska kaivavat jostain Reiskan hirvikiväärin ja ampuvat vuorotellen naapurin aitaa. Ampumavuoroista tulee kiistaa. Kuinka kaksikon käy? Päättyykö tarina murheellisesti perinteiseen tapaan, vai kestääkö ystävyys riidan siitä, kumman vuoro on ampua seuraavaksi? Se selviää ensi numerossa!
Oikea cliffhanger-lopetus!
|
||||
8. |
|
|||
|
Oltiin siellä Ojanperän Kimmon häissä ja oltiin siinä otettu päivän mittaan kossua aika reippaasti ja vähän pontikkaakin naukkailtu, ja siinä sitten kun aurinko paistoi ja perunamaa pöllysi niin minä katsoin sitä morsianta ja oli se niin kaunis siinä valkoisessa puvussaan.
Niin kuin enkeli tai joutsen se liiteli siellä juhlavieraiden joukossa ja minunkin sitten alkoi niin kovasti tehdä mieli. Ja minä tartuin Aittolan Liisaa kädestä ja kuiskasin sen korvaan että jos mekin nyt vähän koitettaisiin ja Liisa oli ensin että ei ei mutta minä talutin sen sinne perunamaan taakse navettaan ja kyllä se Liisakin siitä sitten innostui, oli sekin pontikkaa juonut aamusta asti ja siinä availtiin toistemme vaatteiden nappeja kun yhtäkkiä tumma varjo lankesi ovelta huoneeseen ja pimensi koko navetan ja Aittolan Heikkihän se siellä oli, Liisan mies, ja ei siinä itku auttanut.
Minut ripustettiin housunpunteista kattoon ja sitten jokainen kylän mies kävi vuorotellen lyömässä minua kunnes minulla oli jäljellä enää yksi hammas ja sen hampaan sai sitten morsian itselleen kaulakoruksi pitkää ikää ja onnea ja paljon lapsia ja kaunista sopuisaa avioliittoa ja hyvää elämää lupaamaan.
Mutta minä istuin navetan takana portailla ja itkin ja syljin verta kun sisällä kemut jatkuivat ja sinä päivänä minä päätin että ikipäivänä en enää naiseen koske ja se lupaus on kyllä pitänyt.
- Lirpo, 8.2.2018
|
||||
9. |
|
|||
|
Minä ajan. Mustalla autolla jonka ikkunatkin ovat mustat eikä kukaan näe minua mutta minä näen kaikki. On yö, kaduilla hiljaista, suurin osa juopoista ja opiskelijoista on jo mennyt nukkumaan. Saavat aamulla sitten kaipaamansa krapulan ja sen haikean, kauniin, pienen herkän olotilan joka kestää vain muutaman minuutin mutta jota ihmissielu jää ikuisiksi ajoiksi kaipaamaan.
Sitkeämmät kiskovat Kurvin baareissa kuudensia tuoppejaan, uhoavat “otetaanko jallu kylkeen?” Aloittelijat tunnistaa porukasta heti. Pälyilevä katse vielä seitsemännenkin tuopin jälkeen. Pelkoa, herkullista pelkoa jota minä janoan ja jota minä itseeni imen kunnes nousen, nousen kaasupallon lailla kohti taivasta ja venyn loputtomiin taivaankannen keskipistettä kohti pitkäksi laihaksi huudoksi johon purkautuu kaikki se myrkky ja viha ja katkeruus mitä ikuisesti elävä olento voi sisällään kantaa.
Minulle tämä on vain yksi perjantai-ilta, jollekin muulle hänen ensimmäisensä, jollekin viimeisensä. Tämä on painajaista mutta hauskaa sellaista. Älä turhaan siinä puukolla osoittele, mulla on ysimillinen povitaskussa. Kaikki tämän baarin ihmiset kiiltävät ja valuvat pitkin pintoja, seiniä ja lattioita, ja on siellä jossain kattokin.
Minä ajan.
|
||||
Lirpo Helsinki, Finland
Lirpo on maailman kovin suomenkielinen industrialpunkbändi.
Oleellisia
vuosia:
2019: Ensimmäiset julkaisut.
2022: Vuohi-EP ja nykyinen kokoonpano: Lirpo, Bambi ja Jaakko.
2024: Pimeys katsoo takaisin -EP.
... more
If you like Lirpo, you may also like:
Punk, soul, jungle, jazz and more collide in this stunning debut LP.
go to album
Industrial textures and vocals with a hint of gothic melodrama come together on tAngerinecAt''s latest trip to the dark side.
go to album
Situationist coldwave from France that is deliciously icy, high-drama vampire vocals colliding with icy synth & guitar.
go to album
Multimedia artist Sepehr Mashiahof uses dark and direct synth-pop vocabulary to create her own intricate narrative of identity.
go to album
Friday’s sophomore effort combines drill, industrial, techno, and more.
go to album
Within/Without
by Houses of Heaven
If you've been craving something dark and gritty yet stylish and dancefloor-ready, this hard-edged industrial synth opus might fit the bill.
go to album
Irresistibly dark EBM tailor-made for the Halloween season, this is all driving rhythms, midnight synths and ominous vocals.
go to album
